Materiaali arvioi tohtori Elizabeth Brightin väitteitä kortisolista ja sen väitetyistä terveysriskeistä. Käsittelyssä ovat kortisolin tulehdusvaikutukset, vaikutukset aivoihin ja luihin, turvotus, verensokeri, sisäelinrasva sekä kofeiinin, teen, sokerin, kannabiksen ja runsasrasvaisen tai ketogeenisen ruokavalion yhteydet kortisolitasoihin. Keskeinen johtopäätös on, että kroonisesti erittäin kohonnut kortisoli, kuten Cushingin oireyhtymässä, on haitallinen, mutta tavanomaiset vuorokausivaihtelut eivät todennäköisesti aiheuta useimmille ihmisille merkittävää terveysriskiä. Näyttö on monissa kohdissa asiayhteydestä, annoksesta ja ajankohdasta riippuvaa, joten yksinkertaistavia kortisolipelkoja tulee välttää.
Kortisoliväitteiden tieteellinen arviointi
Kortisolista puhutaan terveyssisällöissä usein lähes kaikkien ongelmien selityksenä. Tohtori Elizabeth Bright käsittelee haastattelussa väitteitä, joiden mukaan kortisoli olisi voimakkaasti tulehdusta lisäävä hormoni, vahingoittaisi aivojen neuroneja ja luita sekä ilmenisi raajojen turvotuksena, kohonneena verensokerina ja lisääntyneenä sisäelinrasvana. Lisäksi tarkasteluun tulevat kofeiini, tee, sokeri, runsasrasvainen ruokavalio ja kannabis. Näitä väitteitä on arvioitava erikseen, koska fysiologinen vaihtelu, krooninen sairaus ja kokeellisesti suurilla annoksilla kohotettu kortisolipitoisuus eivät ole sama asia.
Kortisolin fysiologinen tehtävä ja stressivaste
Kortisolipitoisuus nousee osana stressivastetta, kun elimistö tulkitsee tilanteen uhkaavaksi. Taistele tai pakene -reaktion aikana maksan verensokerin tuotanto lisääntyy, jotta lihakset ja aivot saisivat nopeasti käyttökelpoista energiaa. Samalla verenkiertoa ja vireystilaa säädellään tavalla, joka tukee lyhytaikaista toimintaa esimerkiksi vaarasta poistuttaessa.
Kortisolipitoisuus ei kuvaa yksinään ihmisen stressin määrää. Sen merkitys riippuu muun muassa siitä, kuinka korkeaksi taso nousee, kuinka kauan muutos kestää ja mitataanko pitoisuus levossa, kuormituksen aikana vai sen jälkeen.
Taistele tai pakene -reaktio on tarkoitettu tilapäiseksi. Nyky-yhteiskunnan jatkuva kuormitus, univaje, psykologinen paine tai liiallinen harjoittelu voivat kuitenkin ylläpitää stressijärjestelmän aktivoitumista. Traumaperäistä stressihäiriötä käytetään joskus esimerkkinä pitkäkestoisesta uhkavalmiudesta, mutta sitä ei pidä rinnastaa automaattisesti kaikkiin arjen stressioireisiin.
Väitteessä, jonka mukaan liiallinen kuormitus lopulta ”sammuttaisi” kortisolin tuotannon, viitataan hypotalamus–aivolisäke–lisämunuaisakselin säätelyyn. Aivolisäke erittää ACTH:ta, joka stimuloi lisämunuaisia tuottamaan kortisolia. Säätelyjärjestelmä voi muuttua sairauden, pitkäaikaisen lääkityksen tai muun biologisen kuormituksen seurauksena, mutta pelkkä väsymyksen tunne ei osoita, että kortisolia olisi liian vähän.
Kortisol, tulehdus ja tutkimusasetelman merkitys
Väite kortisolin yksiselitteisesti voimakkaasti tulehdusta lisäävästä vaikutuksesta ei sovi yhteen suoran ihmistutkimusnäytön kanssa. Kun terveille osallistujille annettiin kortisolia ja heidän tulehdusmerkkiaineitaan verrattiin lumekontrolliin, interleukiini-6:n pitoisuus pieneni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kortisoli olisi kaikissa tilanteissa tulehdusta ehkäisevä.
Monissa kokeissa tutkitaan elimistön reaktiota endotoksiiniin, joka on bakteerin osa ja käynnistää voimakkaan tulehdusreaktion. Kortisolin vaikutus riippuu tällöin annoksesta, ajoituksesta ja siitä, mitataanko varhaista vai myöhempää vastetta. Varhainen kortisolivaikutus voi vaimentaa immuunireaktiota, kun taas pitkäkestoinen altistus saattaa muuttaa immuunijärjestelmän toimintaa myöhemmin tulehdusta suosivaan suuntaan.
Kortisoliväitteen arviointi etenee käytännössä näin:
- Ensin selvitetään, annetaanko kortisolia hetkellisesti vai esiintyykö sitä elimistössä jatkuvasti.
- Sen jälkeen tarkastellaan, onko mukana jokin tulehdusta laukaiseva tekijä, kuten endotoksiini.
- Lopuksi arvioidaan, mitataanko merkkiaineita tunteja, päiviä vai vuosia kestävän altistuksen jälkeen.
Cushingin tauti ja Cushingin oireyhtymä tarjoavat vertailukohdan kroonisesti kohonneelle kortisolille. Pienessä poikkileikkaustutkimuksessa Cushingin oireyhtymää sairastavilla havaittiin suurempia interleukiini-6-pitoisuuksia ja muita tulehdukseen liittyviä muutoksia kuin terveillä. Kyse on kuitenkin assosiaatiosta: tutkimus ei osoita, että kortisoli yksin aiheuttaisi kaikki havaitut muutokset. Sairaus, lääkitys ja muut samanaikaiset säätelyhäiriöt voivat vaikuttaa tuloksiin.
Aivotoiminta, hippokampus ja luusto
Kohonnut kortisoli näyttää voivan heikentää aivotoimintaa ja muuttaa tiettyjä aivoalueita. Ihmistutkimuksissa koko aivojen tilavuus ei aina muuttunut, mutta hippokampuksessa havaittiin muutoksia jo kolmen päivän kortisolialtistuksen jälkeen. Myös suorituskyvyn heikkenemistä on raportoitu. Eläintutkimuksissa neuronien kypsyminen väheni kuitenkin lähinnä suurilla annoksilla, mikä rajoittaa tulosten suoraa soveltamista tavalliseen arkeen.
Cushingin oireyhtymään on lisäksi liittynyt pienempi aivojen tilavuus. Näissä tutkimuksissa ei kuitenkaan aina tiedetä, palautuvatko muutokset kortisolialtistuksen päätyttyä. Kokeellisesti laskimoon annettu suuri annos ei vastaa tavanomaista vuorokausirytmiä, jossa kortisolitaso vaihtelee luonnostaan.
Luuston osalta näyttö on johdonmukaisempaa. Pitkäkestoinen kortisoliylimäärä, joko lääkkeenä annetun kortisolin tai Cushingin oireyhtymän yhteydessä, liittyy pienempään luuntiheyteen ja suurempaan osteoporoosin riskiin. Haitta koskee ennen kaikkea liiallista ja pitkäaikaista altistusta, ei normaalia kortisolin vuorokausivaihtelua.
Turvotus, verensokeri ja sisäelinrasva
Cushingin oireyhtymässä esiintyy tavallista enemmän turvotusta, kohonnutta verensokeria ja sisäelinrasvaa. Kortisoli vaikuttaa glukoosin tuotantoon ja voi heikentää insuliiniresistenssin kautta verensokerin säätelyä. Nesteen kertyminen on monimutkaisempi ilmiö, jossa myös aldosteroni ja munuaisten suolan säätely osallistuvat kokonaisuuteen.
Eläintutkimuksissa pitkäaikainen kortisolialtistus on lisännyt sisäelinrasvan kertymistä. Ihmisillä yhteys on vaikeampi osoittaa, koska ruokavalio, univaje, painonnousu ja metabolinen häiriö vaikuttavat samanaikaisesti. Siksi kohonnut verensokeri tai vatsanseudun rasva ei yksinään osoita kortisolihäiriötä.
Kofeiini ja kortisolipitoisuus
Tohtori Bright esittää, että stimulantit, erityisesti kofeiini, nostavat kortisolia merkittävästi ja että niitä tulisi välttää. Kofeiinin lyhytaikainen vaikutus voi riippua siitä, onko henkilö käyttänyt sitä äskettäin ja liittyykö tilanteeseen muu stressitekijä. Yksittäinen annos voi joissakin asetelmissa muuttaa kortisolivastetta, mutta toistuva käyttö näyttää vaimentavan tätä vaikutusta.
Tutkimuksissa, joissa kofeiinia on käytetty useita päiviä, kortisolipitoisuus ei yleensä eronnut merkittävästi kofeiinia välttäneiden tasosta. Tämä on havaittu myös suurilla, noin 600 milligramman tai sitä suuremmilla annoksilla. Näin ollen väite kofeiinin pysyvästä tai arjessa merkittävästä kortisolivaikutuksesta on liian ehdoton. Kofeiinin muut vaikutukset, kuten unihäiriöiden pahentuminen, voivat silti epäsuorasti lisätä kuormitusta.
Haastattelussa esitetään lisäksi, että runsasrasvainen ruokavalio voisi nopeuttaa kortisolipitoisuuden palautumista harjoittelevilla urheilijoilla ja että sokeria, teetä, kannabista sekä muita stimulantteja tulisi välttää. Näihin väitteisiin liitetään myös ajatus teen jodin imeytymistä heikentävästä vaikutuksesta. Lähteessä niitä ei kuitenkaan käsitellä yhtä yksityiskohtaisesti kuin kofeiinia, joten niiden perusteella ei tässä tehdä samanlaista johtopäätöstä kortisolin säätelystä.
Kortisolista ei ole perusteltua tehdä yleistä terveyden vihollista. Kroonisesti kohonnut kortisolitaso liittyy tulehdukseen, aivojen rakenteellisiin muutoksiin, luuntiheyden vähenemiseen, turvotukseen ja aineenvaihdunnan häiriöihin, mutta yksittäinen lyhytkestoinen hormonipiikki ei merkitse samaa asiaa.
Teen, sokerin ja kannabiksen vaikutukset kortisolipitoisuuteen
Teen osalta näyttö on niukempaa kuin kofeiinin osalta, mutta saatavilla oleva tutkimus ei tue väitettä, jonka mukaan tee johdonmukaisesti suurentaisi kortisolipitoisuutta jodin imeytymisen estymisen kautta. Eräässä tutkimuksessa osallistujat joivat neljä kupillista teetä tai saivat lumevalmistetta, minkä jälkeen kortisoli mitattiin viidessä ajankohdassa. Teetä juoneiden ryhmässä kortisolipitoisuus joko pysyi ennallaan tai pieneni. Tutkimus koski mustaa teetä, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää kaikkiin teelaatuihin, mutta niiden suunta oli tohtori Elizabeth Brightin esittämän väitteen vastainen.
Sokeria koskeva näyttö on yhtä lailla asiayhteydestä riippuvaa. Eräässä tutkimuksessa 100 gramman sokeriannos pienensi kortisolipitoisuutta. Toisessa tutkimuksessa glukoosi ei yksinään suurentanut kortisolipitoisuutta. Kun glukoosin nauttimiseen yhdistettiin psykologinen stressivaste, kortisolipitoisuus kuitenkin suureni. Tämä viittaa siihen, että glukoosi ei välttämättä käynnistä kortisolin eritystä levossa, mutta se voi voimistaa hormonaalista vastetta jo olemassa olevaan kuormitukseen. Yksittäinen ravintoaine ei siten toimi irrallaan tilanteesta: sama annos voi johtaa erilaiseen vasteeseen riippuen esimerkiksi psykologisesta kuormituksesta ja mittausajankohdasta.
Kannabiksen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset
Kannabiksen vaikutus näyttää poikkeavan glukoosista. Lyhyellä aikavälillä kannabis voi suurentaa kortisolipitoisuutta ilman erillistä stressitekijää. Joidenkin katsausten perusteella pitkäaikainen käyttö puolestaan vaimentaa kortisolin stressivastetta verrattuna tilanteeseen, jossa henkilö ei käytä kannabista. Vaikutuksiin voivat vaikuttaa käyttömäärä, käyttötapa ja valmisteen koostumus, joten kaikkia kannabistuotteita ei ole perusteltua käsitellä yhtenä kokonaisuutena.
Runsasrasvaisen ruokavalion näytön ristiriitaisuus
Runsasrasvaisen ruokavalion, erityisesti ketogeenisen ruokavalion, on esitetty vähentävän kortisolipitoisuutta. Lyhyen aikavälin tutkimuksissa, joissa ruokavalio sisälsi noin 75 prosenttia energiasta rasvana, kortisolipitoisuus kuitenkin usein suureni kahden päivän tai muutaman viikon aikana. Pidemmissä tutkimuksissa on havaittu myös pienempiä arvoja. Ero voi liittyä sopeutumiseen, tutkittavien lähtötilanteeseen tai ruokavalion tarkkaan koostumukseen. Esimerkiksi lihavilla tutkittavilla tehdyt tutkimukset eivät välttämättä kuvaa normaalipainoisten henkilöiden vastetta.
Yleinen tulkintavirhe on päätellä lyhytaikaisesta noususta tai yksittäisestä pitkäaikaisesta laskusta, että ruokavalio vaikuttaa kaikilla samalla tavalla. Tutkimuksissa on tarkasteltava ainakin ruokavalion kestoa, energiansaantia, osallistujien terveydentilaa ja mittausmenetelmää.
Kortisolitasojen vaihtelu ja terveysriskien suhteuttaminen
Laajassa, noin 18 000 ihmisen aineistossa kortisolipitoisuus vaihteli selvästi vuorokausirytmin mukaan. Aamulla pitoisuus oli huomattavasti suurempi kuin myöhemmin päivällä; ero saattoi olla noin kymmenkertainen. Terveillä ihmisillä korkein taso oli yleensä noin 12–13 nmol/l, poikkeustapauksissa lähes 20 nmol/l. Cushingin oireyhtymää sairastavilla pitoisuus voi sen sijaan pysyä jatkuvasti korkeana ja olla huomattavasti suurempi.
Monissa aiemmin käsitellyissä tutkimuksissa kortisoli annettiin suonensisäisesti tai injektiona, jolloin pitoisuus nousi vähintään noin 100 nmol/l:iin. Tällainen kokeellisesti aiheutettu hormonitason nousu ei vastaa tavanomaista vuorokausivaihtelua. Terveillä henkilöillä kortisolipitoisuuden ja pitkäaikaisesti kohonneen verensokerin yhteys on yleensä heikko, kun taas metabolinen häiriö, kuten tyypin 2 diabetes, voi tehdä yhteydestä selvemmän. Tämä ei tarkoita, ettei kortisolilla olisi merkitystä, vaan että vaikutuksen suuruus riippuu lähtötilanteesta ja altistuksen kestosta.
Kokonaisnäyttö ei tue yleistä kortisolipelkoa. Tee ja sokeri eivät näyttäisi suurentavan kortisolipitoisuutta johdonmukaisesti, kannabiksen vaikutus riippuu aikajänteestä ja runsasrasvaisen ruokavalion tulokset ovat ristiriitaisia. Merkittävin huoli liittyy tilanteisiin, joissa kortisoli on kroonisesti kohonnut, kuten Cushingin oireyhtymässä tai muiden kroonisten sairauksien yhteydessä.
Arjessa terveyden kannalta perustellumpaa on kiinnittää huomiota uneen, painonhallintaan, liikuntaan ja kokonaisruokavalioon kuin keskittyä yksittäisiin kortisolin alentamiseen tarkoitettuihin menetelmiin. Elimistö säätelee kortisolipitoisuutta jatkuvasti, eikä normaali vaihtelu sellaisenaan osoita sairautta.
Sanasto
| Termi | Määritelmä |
|---|---|
| Kortisoli | Kortisoli on lisämunuaiskuoren tuottama hormoni, joka osallistuu stressivasteeseen, aineenvaihdunnan säätelyyn ja immuunipuolustukseen. |
| Stressivaste | Stressivaste on elimistön fysiologinen reaktio uhkaan tai kuormitukseen, ja kortisoli on yksi sen keskeisistä välittäjistä. |
| Taistele tai pakene -reaktio | Taistele tai pakene -reaktio on lyhytaikainen tila, jossa elimistö suuntaa voimavaroja nopeaan toimintaan ja selviytymiseen. |
| ACTH | ACTH eli adrenokortikotrooppinen hormoni on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka stimuloi lisämunuaisia tuottamaan kortisolia. |
| Aivolisäke | Aivolisäke on aivojen pohjassa sijaitseva umpirauhanen, joka säätelee useiden muiden hormonitoimintaan osallistuvien rauhasten toimintaa. |
| Lisämunuaiset | Lisämunuaiset ovat munuaisten yläpuolella sijaitsevat rauhaset, jotka tuottavat muun muassa kortisolia ja aldosteronia. |
| Tulehdus | Tulehdus on elimistön puolustusreaktio, jonka voimakkuus ja vaikutus riippuvat kudoksesta, ärsykkeestä ja ajankohdasta. |
| Interleukiini-6 | Interleukiini-6 eli IL-6 on viestiaine, jota käytetään usein tulehdusreaktion mittarina. |
| Endotoksiini | Endotoksiini on tiettyjen bakteerien rakenneosa, joka voi käynnistää voimakkaan tulehdusreaktion elimistössä. |
| Cushingin oireyhtymä | Cushingin oireyhtymä on tila, jossa elimistö altistuu pitkäaikaisesti liian suurelle kortisolimäärälle. |
| Kroonisesti kohonnut kortisoli | Kroonisesti kohonnut kortisoli tarkoittaa pitkäkestoista hormonipitoisuuden suurenemista, joka poikkeaa tavanomaisesta vuorokausivaihtelusta. |
| Aivotoiminta | Aivotoiminnalla tarkoitetaan tässä erityisesti kognitiivista suorituskykyä, jota poikkeavan suuri kortisolialtistus voi heikentää. |
| Hippokampus | Hippokampus on aivoalue, joka osallistuu muun muassa muistin ja oppimisen säätelyyn. |
| Aivojen tilavuus | Aivojen tilavuus on rakenteellinen mittari, jonka muutoksia voidaan arvioida kuvantamistutkimuksilla. |
| Neuroni | Neuroni on hermosolu, joka vastaanottaa ja välittää sähköisiä tai kemiallisia viestejä hermostossa. |
| Luuntiheys | Luuntiheys kuvaa luun mineraalimäärää ja liittyy luun kestävyyteen sekä murtumariskiin. |
| Osteoporoosi | Osteoporoosi on sairaus, jossa luun määrä ja rakenne heikkenevät ja murtumariski suurenee. |
| Turvotus | Turvotus eli edeema tarkoittaa nesteen kertymistä kudoksiin, esimerkiksi raajoihin. |
| Verensokeri | Verensokeri tarkoittaa veren glukoosipitoisuutta, jota kortisoli voi lyhytaikaisesti suurentaa. |
| Sisäelinrasva | Sisäelinrasva on vatsaontelon elinten ympärille kertyvää rasvakudosta, johon liittyy aineenvaihdunnan häiriöiden riski. |
| Insuliiniresistenssi | Insuliiniresistenssi on tila, jossa solut reagoivat heikentyneesti insuliiniin ja verensokerin säätely vaikeutuu. |
| Kofeiini | Kofeiini on keskushermostoa stimuloiva yhdiste, jota esiintyy esimerkiksi kahvissa ja teessä. |
| Stimulantti | Stimulantti on aine, joka lisää keskushermoston vireyttä tai aktiivisuutta. |
| Teobromiini | Teobromiini on kaakaossa esiintyvä metyyliksantiini, jolla on lievästi stimuloivia vaikutuksia. |
| Kannabis | Kannabis on Cannabis-sukuun kuuluvista kasveista saatava päihde, joka voi vaikuttaa kortisolivasteeseen eri tavoin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. |
| Runsasrasvainen ruokavalio | Runsasrasvainen ruokavalio sisältää suuren osuuden energiasta rasvana, mutta sen vaikutus kortisoliin vaihtelee tutkimuksissa. |
| Ketogeeninen ruokavalio | Ketogeeninen ruokavalio sisältää hyvin vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa, jolloin elimistö lisää ketoaineiden tuotantoa. |
| Vuorokausirytmi | Vuorokausirytmi on noin 24 tunnin biologinen rytmi, joka vaikuttaa muun muassa kortisolin päivittäiseen vaihteluun. |
| Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus | Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus vertaa satunnaisesti muodostettuja ryhmiä ja on keskeinen menetelmä interventioiden vaikutusten arvioinnissa. |
| Poikkileikkaustutkimus | Poikkileikkaustutkimus tarkastelee altistusta ja ilmiötä samana ajankohtana eikä yksinään osoita syy-yhteyttä. |
| Assosiaatio | Assosiaatio tarkoittaa tilastollista yhteyttä kahden ilmiön välillä ilman varmaa näyttöä siitä, että toinen aiheuttaa toisen. |
| Lumekontrolli | Lumekontrollissa tutkimusryhmän saamaa hoitoa verrataan näennäishoitoon, jolla ei ole tutkittavaa vaikuttavaa ainetta. |
| Kortisolipitoisuus | Kortisolipitoisuus on veren tai muun näytteen mitattu kortisolin määrä tiettynä ajankohtana. |
| Metabolinen häiriö | Metabolinen häiriö tarkoittaa aineenvaihdunnan poikkeamaa, kuten tyypin 2 diabetesta tai insuliiniresistenssiä. |